Tyyli: Raw rock in Marvel spirit
Kotikaupunki: Pori
Jäsenet:

Jallu Korpi (laulu)
Putte Seittonen (kitara)
Moke Laine (rummut)
Mixa Huhdanpää (basso)
Elmo Koskinen (kitara)

Keikat & Management: Harri Pihlaja
Nyyrikintie 14 D 35, 33540 Tampere puh. 040 - 5218217
Keikat myös: Poplivion 02 - 236 7707
Diskografia:

• split-EP with Lähtevät Junat (Zoo Records ZOO-003) -89
• Zombie Hop / Hectic Mission (Zoo Records ZOO-004) -90
• I'm Insane / Lost (HIKS-027) -91
• Zombie Hop kokoelma CD:llä, The Violence Inherent in the System (NKVD Records ARTICLE 3 - USA) -92
• The Shadow War (LP: HIKI-011, CD: HILL-011, MC: HIMO-011) -92
  The Shadow War / She's Cool / Underwater Aeroplane / Krazy Pills / Ameerika / The Season of the Wolfmen / Zombie Hop / Guilty / A Tale of Tombstown / Trash / Zombie Nation (is gonna rise again) / A Love Song / Ghost Train / Jean Harlow's Dead
• Brutal (CD) (HILL-019) -94
  Shades of Guilt / Napalm Kiss / Inner Space Catastrophe / Valium Sky / Stranded in Texas / Under the Werewolf Moon / The Perfect World / Beautiful Bones / Heartbreak Zone / Psycho Dreams / Rocket to Mars
• Shades of Guilt kokoelma CD:llä, Reindeer Rock '94 (Reindeer Rock) -94
• Urban Voodoo (CD) (HILL-030) -98
  Losing My Mind / Dennis the Maniac / Freaks / In And Out / Do Anything You Wanna Do / Murderworld / Urban Voodoo / Keep on / A Heavy Vertigo / Go Down / Standing Still / Just a Shadow / Black Flag / TV-show

Vuonna 1988 Lähtevien Junien kanssa julkaistun yhteis-EP jälkeen Wolfmen sai hommansa todella käyntiin. Seuraava, myöskin omalla ZOO levymerkillä julkaistu, kakkossingle Zombie Hop / A Hetic Mission räjäytti niin sanotusti potin. Eikä vain Suomessa, vaan myös ulkomailla. A-puoli päätyi arvostetun kitararock-fanzine Noise for Heroes kokoelma-CD:lle, ja keräsi kosolti radiosoittoa. Hiljaisille Levyille Wolfmen debytoi vuonna 1991 raivoisalla singlellään I'm Insane / Lost, joka kuitenkin jäi jotenkin välityöksi.

"Kultakantaan" palattiin esimmäisellä pitkäsoitolla The Shadow War, jossa kaikki oli kohdallaan. Elementit, joista susiäijät kokosivat tiukan raskaan hardrock-pakettinsa oli: raa'at kitarariffit, jyhkeät bassot, tukevat ja täyteläiset soundit, sekä päällekaatuva kitaramuuri. Marvelin sarjakuvien ja XXX-rated elokuvien hengessä yhtye paiskoi peliin neljätoista menojyrää, jollaisia ei Suomessa olla pitkiin aikoihin kuultu. Levy oli oiva osoitus, että Porista voi tulla muutakin kuin pullamössöpoppia; ankaria miehiä, jotka ovat oivaltaneet, että itsensä peliin laittaminen on rock'n'rollin perimmäinen olemus. Levyn tuotti miesten vanha Pori tuttu Jani Viitanen (mm. Yö -yhtye).

Vaikka The Shadow War pitkäsoitto oli varsinainen menestys (mm. upeat neljä K:ta Kerrang!:ilta ja täydet viisi tähteä Moshablesta) niin seuraava, Brutal löi pöytään vielä tiukemman nipun biisejä. Susiäijät jatkoivat omalla linjallaan jota jotkut ovat luonnehtineet punkheavyksi, toiset räime hardrockiksi, mutta me sanomme että se on rockrock! Lisää kitaroita, lisää upeita riffejä, hersyviä melodioita ja rankkaa laulua. Tyylillisesti linja laajeni aavistuksen popinpaan suuntaan, mistä Perfect World oli oiva osoitus. Toisaalta vanhaa ärhäkämpää linjaa edusti levyllä kunniakkaasti vaikkapa Shades of Guilt (joka muuten löytyy myös Suomen Reindeer Rock '94 kokoelmalta) tai Heartbreak Zone. Levy oli tehty samalla samalla hyväksi koetulla reseptillä kuin edellinenkin: Studiovelho Jani Viitanen vieraili susiäijien treenikämpällä ennen äänityksiä oikomassa sovituksia ja studiossa sitten loihti loistavan täyteläiset ja potkivat soundit ryydittämään hyvää menoa. Levynteon jälkeen yhtye vieraili mm. Saksassa soittamassa Stralsundin festivaaleilla.

Sitten yhtye ajautui hiukan kuutamolle, eli tuli näitä paljon puhuttuja musikaalisia erimielisyyksiä. Tämä johti siihen, että Zimi Söderberg lähti bändistä alkuvuodesta 1997 ja jatkoi omia projektejaan. Tilalle tuli bändille Hyvinkin tuttu mies Putte Seittonen, joka oli tuurannut joillakin keikoilla ja lauloi taustoja jo Brutal levyllä, tosin silloin aivan puhtaasti "vierailevana artistina". Eikä Putte bändihommissa mikään eilisen teeren poika ollut sillä hän oli jo 80-luvun alussa soitellut mm. Hexenhaus nimisessä synkistely bändissä, sekä Max & the Crooners rockabilly ryhmässä, jossa soitti myös hänen veljensä Keijo Q, jota kuli myöhemmin tunnetuksi Dingon rumpalina.

Zimi lähtö sai aikaan myös pientä muutosta biisimateriaalissa. Linja sinänsä ei varsinaisesti muuttunut, mutta kun Zimi oli suurimmaksi osin vastannut kahden ensimmäisen pitkäsoiton materiaalista, niin nyt Korpi ja Koskinen ottivat sävellys vastuuta. Urban Voodoon materiaalista 10 on Korven kynästä, 3 Koskisen ja onpa siellä pari maukasta lainapalaakin. Tekstipuoli on tuttua Wolfmeniä, teemallisesti liikutaan urbaaneissa-aiheissa ja vaikutteita haetaan sellaisista suunnista kuin John Woo, Tarantino, Millerin Sin City.

---

[ Alku ][ Arkisto ][ Bändit ][ Demot ][ E-directory ][ FAQ ][ In English ][ Kataloogi ]
[ Levykauppa ][ Linkit ][ PunkNet77 ][ Teknistä ][ Tulossa ][ Uutiset ][ Yhtiö ][ Ystävät ]