Vaikka Hundred Million Martians perustettiinkin jo 1991, niin treenikämppänsä ulkopuolelle
yhtye uskaltautui vasta alkuvuonna -94, jolloin se uskaltautui keikkailemaan. Hyvä esityö oli kantanut
hedelmänsä, sillä jo tässä vaiheessa oli takataskussa tukku huiman tarttuvia popbiisejä. Ensimmäisenä
aktiivivuotena esiintymisiä oli useita lähinnä Turun seudulla ja HMM esiintyi alueen parhailla rockklubeilla
toimien myös mm. 69 Eyesin, Karkkiautomaatin ja Juliet Jonesin Sydämen
lämmittelybändinä.
Vuonna 1996 alkoi sitten tapahtua toden teolla. Maho Pop julkaisi keväällä Return
of the Babysitter-kokooman, jolla HMM oli edustettuna kahdella edellisen vuoden demolta poimitulla
kappaleella Something About You ja Stupid Behaviour. Kokoelma sai mukavasti julkisuutta ja
sangen hyvät arvostelut ja Martiansinkin kappaleet pyörähtivät useasti radiossa. Myös keikkojen määrä kasvoi
ilahduttavasti ja vastaanottokin alkoi olla sangen muikeaa. Kevään kruunasivatkin kaksi ässäkeikkaa Turun (nyt
jo edesmenneessä) pop-pyhätössä, Appelsiinissa.
Samana vuonna yhtye osallistui Koff-Rock -bändikisaan ja menestystä 600 muun yhtyeen seassa riitti aina voittoon
asti! Voiton parhaisiin puoliin kuului mediajulkisuuden lisäksi 500 kpl cd-singlejä. Neljän biisin
Brighter Days-single äänitettiin marraskuun alussa Turun Barker-studiolla ja
kauppoihin tuo maanmainio äänite ehtii juuri ja juuri joulumarkkinoille. Brighter
Days-EP pitää sisällään sietämättömän tarttuvan, elämän aurinkoisimmistakin puolista kertovan
nimibiisinsä lisäksi kolme muutakin helmeä. Damned on metallista punkrockia juuri niistä
elämän varjopuolista, Jesus rauhoittaa tunnelman mustanpuhuvalla kitarajyristyksellä ja
iloiselta singalong-hitiltä maistuva Hate Male muistuttaa itse asiassa siitä
arkipäivän aherruksessa usein unohtuvasta faktasta, että kaikki miehet ovat sikoja.
Tuo EP oli varsinainen ponnahduslauta yhtyeelle: varsinkin sen nimibiisi soi kivasti radiossa, bändi pääsi
aloittamaan tiheämmän keikkailun ja Hiljaiset Levyt kiinnitti yhtyeen tallinsa. Ja nyt on vuorossa yhtyeen
ensimmäinen täyspitkä, jolle tuo mainittu CD-EP luo sekin vielä valoaan, sillä Brighter
Daysistä löytyy Martian Artsiltauusi entistä paremmin potkiva versio, ja onpa
siitä tehty hyvällä drivellä etenevä videokin. Brighter Daysin lisäksi CD:llä on
kaksitoista muuta makupalaa, jotka vaihtelevat heleistä, erittäin melodisista powerpop-ralleista (kuten nimensä
mukainen A Perfect Pop Song), nopeisiin grunge-sävyihin (What’s the Matter
with You) ja lopulta eeppisen upeaan Something About You:hun. Levy
tehtiin Headline-studiolla legendaarisen Jani Viitasen väännellessä nappuloita ja jakaessa
neuvojaan.
Vuosi 1998 toi tullessaan pöhkön hienon idean: I Wanna Be Your Boyfriend:han on yksi maailman käytetyin biisin
nimi. Poimitaanpa kolme parasta sen nimistä ja tehdään nippuun vielä itse yksi parempi. Näin syntyi Neljän biisin
CD-EP, jolla versioidaan Rubinoosia, Ramonesia sekä Pusthwangersia. Pikku angedootti: Rubinoosin pääjehu Tommy
Dunbar löysi netistä maininnan levystä, tilasi itselleen yhden (OK ilmaiseksihan se hänelle lähetettiin), tykästyi
versiointiin kovasti ja tilasi kymmenen lisää kavereilleen!
Seuraava vuosi ja seuraava pitkäsoitto. Mars Bars jatkoi niillä elementeillä, mitkä olivat tuttuja jo Martian
Arts -debyytiltä, mutta siirsi ne kokonaan uudelle tasolle. Mukana ovat edelleen loistavasti surisevat kitarat,
uskomattoman tarttuvat kertosäkeet ja heleät stemmalaulut. Levyn biisimateriaali rajautuu hienosti avausbiisin
kärpäspaperikertosäkeellä varustetun, ylikierroksilla punkpoppaavan Where Ever You Are I Hope That You're
Happy Now ja levyn rauhalliseen tunnelmointiin päättävään Cool Shades väliin. Tuohon väliin mahtuu
suvereeni "brittiläis-ruotsalainen" poppisbiisi Milk Turned Sour kuin glampunk vaikutteinen It Could Be
Cool Tomorrow ja aina kantrisävyihin asti kipuava Spotlight. Now! Levyn tuottajana hääri tällä kertaa Pate
Kerkola on puristanut HMM:sta tiukan ydinmehun irti ja loihtinut levylle uskomattoman tuhdit ja selkeät soundit.
Levy sai erinomaiset arviot niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja avasi kesällä 1999 portit festareille (Down
By The Laituri, Ruisrock ja Down By The Kemijoki).
Miten sitten parhaiten kuvailla Hundred Million Martiansin musiikkia sitä kuulemattomalle? Hunderd Million
Martians on nimenomaan melodioiden ja kitarankäytön mestari, joka kunnioittaa powerpopin parhaita perinteitä
lähtien Buzzcocksista ja Cheap Trickistä päättyen Mega City
4:iin ja Wildheartsiin. Lyhyet, iskevät ja melodiset popbiisithän eivät koskaan
onneksi mene pois muodista, ja voimasoinnut uppoavat aina. Tarttuvia kertosäkeitä ei säästellä, ja kitaroiden
surinamaton päällä loistaa Jyrkin innostunut ja heleä laulutulkinta.
Sinua on varoitettu: Marsilaiset ovat laskeutuneet!
Lueppa mitä Englantilainen Scuzz kirjoittaa Hundred Million Martiansista.
Tsekkaa myös bändin oma Official Headquarters
