ALIVALTIOSIHTEERI 10 VUOTTA - JUHLAPUHE
ALIVALTIOSIHTEERI 10 VUOTTA - JUHLAPUHE
No, kun luin kaikki Rumbassa vuosien 1987 ja 1995 välillä olevat AVS -haastattelut - kaikkiaan seitsemän kappaletta huomasin niissä eräitä säännönmukaisuuksia, jotka ehkä kertovat jotain oleellista orkesterista, jonka kymmenvuotista taivalta olemme tänne kerääntyneet juhlistamaan.
Ensimmäisenä pistin merkille sen, ettei AVS:stä ole koskaan tehty niinsanotusti normaalia bändijuttua; etenkin alkuaikoina kirjoittajilla on selvästi ollut vaikeuksia päättää, miten bändiä lähestyisi. Aivan kuten eräs yhtyeen jäsen jo toisessa haastattelussa vuonna 1988 valitti: "Alivaltiosihteeriä ei ole koskaan arvosteltu normaaleilla rock-kriteereillä. Kriitikot ei ole tienneet miten suhtautua meihin."
Tuollaisessa tavanomaisessa bändijutussahan kuuluisi ehdottomasti selvittää orkesterin historia. Tähän tuiki oleelliseen seikkaan ei ole ilmeisesti koskaan julkisuudessa puututtu, joten minun tehtäväni on nyt kertoa, mistä kaikki oikeastaan sai alkunsa.
Sylttytehdas ei itse asiassa ole Nakkilassa tai Mikkelissä tai Karvialla tai Muhoksella vaan itse asiassa vain noin neljänkymmenen kilometrin päässä tästä kaupungista Oriveden taajamassa ja vielä tarkemmin Oriveden opistolla. Kansanvalistusaatteiden kauniiden periaatteiden mukaisesti Oriveden opisto toimi sulatusuunina ja johdatti yhteen erinäisia luovia yksilöitä, jotka päättivät perustaa orkesterin. Tuolla sittemmin legendaarisen hohteen saaneella vuosikurssilla 1981-1982 opiskelivat Kirjoituslinjalla itseilmaisua mm. Jyrki Liikka ja Pasi Heikura. Kulttuurisihteerin - siis kunnallisen v i r k a- m i e h e n valmiuksia opiskeli samassa talossa samaan aikaan muuan Satu Kurvinen.
AVS:n esiaste oli nimeltään Virve, ja tässä lomassa välitänkin yhtyeen alkuperäisen laulusolistin Virve Vallin lämpimät onnittelut entisille bändikollegoilleen.
Virve -yhtyeestä muotoutui sittemmin Ankara, joka oli jo AVS:n selvä esiaste, jonkinlainen kulmikkaampi versio alkuaikojen AVS:stä - mikä tarkoittaa että Ankara muistutti soinniltaan lähinnä kuutiota. Itse asiassa osa AVS:n varhaisesta repertuaarista oli perua Ankaran ajoilta. Itse AVS:n historia alkoi Pasi Heikuran ja Simo Frangénin lyötyä nokkelat päänsä yhteen, mutta halusin käyttää tämän tilaisuuden muistuttamalla pohjoismaisen kansanopistoliikkeen keskeisestä asemasta AVS:n esihistoriassa.
Ehkä oleellisin teema haastatteluissa on ollut AVS:n ambivalentti asema toisaalta radiokanavilla ja televisiossa esiintyvänä huumoriaktina ja toisaalta rockyhtyeenä, jossa on koominen aspekti, mutta joka selvästi kärsii leimautumisesta huumoribändiksi. Tämä on korostunut etenkin bändin uran myöhempinä vuosina; alkuaikoina AVS antoi vielä seuraavanlaisia lausuntoja - ensiksi esimerkki vuodelta 1987:
''Muut bändit esittävät kovaäänistä ränttätänttämusiikkia, pukeutuvat huolimattomasti ja käyttävät alkoholiakin kenties. Me sen sijaan tuomme rockmusiikkiin asiallisuuden, järjestelmällisyyden ja byrokratian". Ja sitten sitaatti vuodelta 1988: "Suomessa on vakavia bändejä ja huumoribändejä - me ollaan välimuoto''. Tässä vaiheessa mukaan oli siis jo tullut tietynlainen halu vakuuttaa kuulijat ja lukijat siitä, että yhtyeellä oli myös musiikillisia ambitioita.
Vuoden 1992 haastattelussa, kun Satu oli luovuttanut laulajan tontin Matille, puhutaan jo sellaisista popyhtyeen haastatteluun kuuluvista vakioasioista kuin studiotyöskentelystä ja tuottajan roolista albumin äänityksissä. Jälkiviisaasti voi sanoa, ettei AVS olisi bändinä elänyt näitä kymmentä vuotta, ellei musiikillinen kunnianhimo olisi ajan myötä kasvanut.
Luultavasti on kuitenkin niin, että vaikka me valistuneet rockin kuluttajat osaamme jo antaa AVS:lle arvoa bändinä muiden rinnalla, niin sanottujen kansan syvien rivien keskuudessa AVS on se 'radiosta tuttu huumoripläjäys' niin kauan, kuin radio-ohjelma pyörii; se on bändille paitsi kanava julkisuuteen, myös ikuinen leima ja itse kaulaan ripustettu riippakivi.
En malta olla jälkiviisastelematta loppuvuonna 1990 ilmestyneen haastattelun kohdasta, jossa spekuloidaan hurjalla ajatuksella AVS:stä tekemässä televisioon sketsiohjelmaa Lapinlahden lintujen tapaan. Pasi Heikura pitää haastattelussa televisioon lähtemistä liian vaativana ja toteaa, että on suomalaisten rockbändien kannalta surullista että maa on niin pieni, että ne parhaat kyvyt vedetään televisioon ja imetään kuiviin sitä kautta"
...sittenhän kävi miten kävi, ja AVS:n televisio-ohjelmathan olivat ihan kelpo tv-viihdetta, mutta onneksi nämä kyvyistä parhaat ovat yhä keskuudessamme. Sen kunniaksi haluan luovuttaa tämän Helsinki -viirin virkaiältään vanhimman paikalla kokonaisuudessaan olevan orkesterin edustajalle... Muistutettakoon samalla mieliin, mitkä ovat AVS:n kolme virallista suosikkieläintä - ne ovat - tai olivat ainakin vuonna 1987 - saksan demokraattinen paimenkoira, sika-nauta ja Soundi.
Takaisin Alivaltiosihteeri -sivulle
Created by JJu: February 7, 1996Jos musiikki on kulmikasta, niin se muistuttaa kuutiota Last Updated: February 7, 1996